Jiri KeronenOn aika uudelleenarvioida kaikki arvot
Jiri Keronen
Piraattipuolue
Tavoitteeni ovat suora demokratia, ihmisoikeuksien oikea toteutuminen ja hallintoalamaisuuden muuttaminen aidoksi täysivaltaiseksi kansalaisuudeksi. Uskon totuuteen, oikeuteen ja ihmiskuntaan.
Helsingin Sanomat julkisti tänään kuvagallerian, missä esiintyy omilla kasvoillaan 51 sateenkaaripappia. Nämä papit haluavat symboloida tasa-arvoisen avioliittokäsityksen leviämistä ev.lut. kirkossa piispojen kielteisestä linjauksesta ja Helsingin hiippakunnan tuomiokapitulin tuoreesta ratkaisusta huolimatta.
Täytyy myöntää, että sateenkaaripappien ruohonjuuritason missio vaatii rohkeutta. Edessä saattaa olla sivalluksia vasten kasvoja virallisen kirkon käsistä.
Huomenna keskiviikkona 13.9.2017 pastori Kai Sadinmaa kantaa jalkapuunsa Kallion kirkolta Helsingin hiippakunnan tuomiokapitulin eteen Bulevardi 16:een. Hänen vihkimänsä aviopari aikoo istuutua puolelta päivin seuraksi rangaistuslaitteeseen.
Kuntavaalit ovat myös arvovaalit ja vaikka monet arvokysymykset ovat sellaisia, ettei niihin liittyviä käytännön ongelmia ratkoja kuntatasolla, on niihin vastaaminen olennaista. Olisi typerää sivuuttaa arvokysymykset sillä perusteella, ettei ongelmia voi paikallistasolla ratkoa. Politiikka on pitkälle juurikin arvojen toteuttamista käytännnössä.
Suomessa on tänään yhdellä tapaa historiallinen päivä, kun laki tasavertaisesta avioliitosta astui voimaan. Se on oikeasti merkittävä askel parempaan yhteiskuntaan. Vaikka mitään ryntäystä avioliittoihin ei ehkä heti nähdäkään, on kyse myös symbolista. Nyt myös seksuaalivähemmistöt ovat entistä täydemmin ja täysivaltaisemmin osa yhteiskuntaa.
Olen aina suhtautunut suurella varauksella sellaisiin näkemyksiin, joiden mukaan lainsäädännön tehtävänä olisi epäsuorasti viestiä yhteiskuntaa joidenkin asioiden merkityksestä tai paheksuttavuudesta. Siis sellaisia, joiden mukaan esimerkiksi jonkun rikoksen rangaistuksia pitäisi nostaa, koska se "lähettää viestin" asian vakavuudesta.
Kesäkuisena päivänä 1982 istuin kaalikääryleannoksen ääressä työpaikkani ruokalassa. Kesäkandi, ikää 21 vuotta – elämä edessä, tukka takana, odotukset korkealla.
Ruokalan poikki lonksutteli puuavokkailla hyvin määrätietoinen, komearaaminen mies. No niin, totesin itsekseni, tästä otetaan selvää! Työpaikkaromanssihan siitä syntyi, vaikka voittoon pääsikin ehkä väsyttämällä. Edellisestä suhteesta irtautuneen miehen vapaudenkaipuu oli vahva.
Elokuussa muutimme yhteen. Pian ostimme Helsingin asematunnelin kultasepänliikkeestä kihlat.
Eduskunta palasi tällä viikolla istuntotauolta. Torstain kyselytunnilla oli jälleen herkku paloja kun oppositio pääsi grillaamaan hallitusta, jonka rivit olivat harvat. Ääneen pääsivätkin ainoastaan Pääministeri Sipilä ja Työministeri Lindström. Kysymyksen Fennovoimasta, työlisyydestä ja maahanmuutosta olisivat varmasti täyttäneet politiikantoimittajien illan. Kuitenkin mielenkiintoisimman debatti käytiin jälleen homoparien oikeudesta sanoa tahdon, kun Aito avioliitto -kansalaisaloite pääsi ensimmäisellä viikolla käsittelyyn.
Olen koittanut päästä jyvälle, millainen ajatuksenjuoksu uuden 1.3.2017 voimaantulevan avioliittolain vastustajilla oikein on. Itseä hämmästyttää, kuinka jopa akateemiset ja fiksulta vaikuttavat ihmiset pystyvät sivuuttamaan kiistattomat puoltavat faktat spn-avioliittolaista.
Heille ei tunnu riittävän laaja tiedepiirien konsensus, että homoseksuaalit vanhemmat ovat vähintään yhtä hyviä kuin heteroseksuaalit, ei MLL:n, Pelastakaa Lapset ry:n tai lapsiasiainvaltuutetun kannanotot, ei arkkipiispan myönteinen suhtautuminen, ei kansalaisten enemmistön mielipide.
Pitkän kitkuttelun jälkeen ns. Aito avioliitto-kansalaisaloite lopultakin sai 50 000 allekirjoittajaa. Ihmettelin suuresti hankkeen hitautta: onhan uskovaisten herätysjuhlillakin välillä enemmän ihmisiä ja suurin osa näistä lienee valmiita allekirjoittamaan moisen huuhaa-aloitteen, vaikka sillä ei ole mitään toivoa läpimenosta. Ilmeisesti uskovienkin joukossa ollaan liberaalimpia ja tosiasiat osataan tunnustaa paremmin kuin annetaan arvoa.
MITÄS ME PALKKAROHMUT - Jäätävä havainto tilastoista:
”Suomi on EU:n palkkarohmu”, todetaan mediassa. TUTKIMUS osoittaa, että palkat nousivat Suomessa Eurostatin tilastojen mukaan vuosina 2008-2011 edelleen keskimäärin 15,5 prosenttia, kun Saksassa nousu jäi 5,6 prosenttiin ja Irlannissa palkat laskivat samaan aikaan 4,5 prosenttia. Tuossapa se selkis - ay-pomot tuolta ajalta ovat syypäät siihen, että Suomi nyt on kuilun partaalla.
Tavoitteeni ovat suora demokratia, ihmisoikeuksien oikea toteutuminen ja hallintoalamaisuuden muuttaminen aidoksi täysivaltaiseksi kansalaisuudeksi. Uskon totuuteen, oikeuteen ja ihmiskuntaan.