Jiri Keronen On aika uudelleenarvioida kaikki arvot

Sitovat kansanäänestykset parantavat taloutta

Elämme kovia aikoja, ystävä hyvä. Suomen valtio on velkaantuneempi kuin koskaan, eikä koko Euroopan riutuminen kansainvälisen talouskriisin kourissa helpota yhtään. Pohjimmiltaan velka johtuu siitä, että Suomen päättäjät tuhlaavat enemmän kansalaisten rahaa kuin kansalaisilla on. Mikäli sama meininki jatkuu, Suomi tulee hyvin lyhyessä ajassa päätymään samaan jamaan kuin Kreikka tai Portugali. Jotta Suomen talous saadaan kuntoon, vaaditaan suurempia muutoksia kuin verokannan säätämistä ja muodollisia leikkauksia. Pelkästään oireita lääkitsemällä ei talouden ydinongelmia pystytä ratkaisemaan. Jotta Suomen talous saadaan kuntoon, tulee Suomen poliittinen järjestelmä, joka on käytännössä peräisin tsaarin ajalta, saada remonttiin ja valta taloudesta sekä rahasta tulee saattaa kansalle.

Suora demokratia tarkoittaa talouden saralla käytännössä sitä, että kansalaiset saavat halutessaan äänestää julkisen vallan, valtion sekä kuntien budjeteista ja rahankäytöstä. Riittävän suuret rahalliset päätökset, kuten esimerkiksi Kreikan taannoinen lainapaketti, joudutaan altistamaan suorassa demokratiassa aina kansanäänestykselle. Suorassa demokratiassa viimeinen sana taloudesta on siis kansalaisilla itsellään, eli niillä ihmisillä, joiden rahoista politiikassa päätetään. Koska kansalaiset ajattelevat poliitikkoja järkevämmin ekonomisia asioita, on kansalaisten suorasta vallasta selvää taloudellista hyötyä. Mitä enemmän kansalaiset saavat vaikuttaa julkisen vallan menoihin ja budjetteihin, sitä paremmin asiat toimivat taloudellisesti. Kyse ei ole pelkästään mielipiteestä, vaan tieteellisen tutkimustyön tuloksesta.

Sveitsiä pidetään ihanteellisena paikkana tutkia suoraa demokratiaa. Sveitsi on yhtenäinen valtio, jonka eri alueiden järjestelmät ja kulttuurit ovat pohjimmiltaan samanlaisia. Kuitenkin eri osavaltioissa suoraa demokratiaa sovelletaan eri tavalla ja eri laajuudessa. Osassa kantoneista kansalaisilla on suurempi suora vaikutusvalta budjettiin ja talouteen, ja taloudellinen vaikutusvalta vaihtelee myös kunnittain. Sankt Gallenin yliopiston ekonomistit Gebhard Kirchgässner ja Lars Feld suorittivat tilastollisen analyysin, johon he sisällyttivät aiemman tutkimuksen aiheesta. He vertailivat niitä osavaltioita ja kuntia, joissa kansalaisilla oli paljon suoraa taloudellista vaikutusvaltaa niihin, joissa kansalaisten vaikutusvalta oli pienempi. Tulokset olivat positiivisia.

Kantoneissa, joissa kansalaisilla on suurempi vaikutusvalta taloudellisissa asioissa bruttokansantuote on 15% korkeampi kansalaista kohti. Kantoneissa, joissa kansalaiset saavat äänestää budjetista, veroja vältellään 30% vähemmän. Kunnissa, joissa budjetti pitää hyväksyä kansanäänestyksessä, julkiset menot ovat 10% pienemmät kuin paikkakunnissa, joissa kansalaisilla ei ole tuollaista oikeutta. Julkiset palvelut maksavat vähemmän kaupungeissa ja kunnissa, joissa on suora demokratia; esimerkiksi jätteidenhuolto on melkein 25% halvempaa. Pienemmän julkisen kulutuksen ja suurempien verotulojen vuoksi finanssireferendumia hyödyntävien kuntien julkinen velka on 25% pienempi.

Professori Kirchgässner ja hänen kollegansa esittivät tutkimuksen perusteella johtopäätöksen; "Talouden saralla kaikki puhuu suoran demokratian puolesta, ja mikään ei sitä vastaan." Heidän mukaansa suoraa demokratiaa tulee pyrkiä lisäämään, eikä rajoittamaan. Suora demokratia on nykyaikainen, onnistunut, vietävissä eteenpäin ja sillä on potentiaalia kehittämiselle edelleen, he päättelivät tutkimuksesta.

Pääasiallinen taloudellinen argumentti suoraa demokratiaa vastaan on kansanäänestyksien hinta. Kansanäänestysten järjestämisestä koituvia kustannuksia voidaan kuitenkin helposti minimoida. Suomessa järjestetään melkein joka vuosi vaalit. Suoran demokratian äänestyksiä voidaan järjestää presidentinvaalien, eduskuntavaalien, kunnallisvaalien ja eurovaalien yhteydessä. Tällöin erillisten kansanäänestysten määrää voidaan vähentää. Lisäksi yhdessä kansanäänestyksessä voidaan äänestää kerralla useammasta asiasta. Kansanäänestysten järjestäminen myös muodostuu helpommaksi ja halvemmaksi sitä mukaa, kun siihen kehittyvät tietyt rutiinit ja mekanismit. Pelkästään kansanäänestyksistä koituvien kulujen katsominen on myös yksipuolista, sillä kokonaisuudessaan taloudellisen vallan antaminen kansalle säästää rahaa, leikkaa menoja ja tuottaa verotuloja.

Kansalaiset ovat poliitikkoja tarkempia käyttämään verovaroja. Kun kansalaiset käyttävät verovaroja, he käyttävät omia rahojaan. Kun poliitikot käyttävät verovaroja, he käyttävät toisten rahoja. Poliitikot eivät joudu suoraan kantamaan vastuuta huonoista taloudellisista päätöksistä, mutta kansalaiset joutuvat. Vastaavasti poliitikot eivät suoraan hyödy taloudellisesti tehokkaista ja hyvistä päätöksistä, mutta kansalaiset hyötyvät. Koska kaikki taloudelliset päätökset koskevat suoraan kansalaisia, on heillä poliitikkoja suuremmat ekonomiset kannustimet käyttäytyä taloudellisesti järkevästi. Suorassa demokratiassa kansalaiset saavat päättää rahojensa käytöstä, mikä näkyy palvelujen edullisemmissa hinnoissa ja pienemmässä julkisessa velassa.

Veroja vältellään suorassa demokratiassa vähemmän samasta syystä. Kun kansalaisilla on suoraa vaikutusvaltaa päättää, mihin verotulot käytetään, heillä on suurempi syy maksaa veroja. Kansalaisten itse saadessa päättää verotulojen käytöstä, ei verotuloilla kasvateta enää poliitikkojen vaikutusvaltaa, vaan kansalaisyhteisön vaikutusvaltaa. Suorassa demokratiassa verorahoista päättää kansa, ja jokainen maksettu verosentti menee suoraan kansalaisten itsensä taskuun. Yksipuolisesti edustuksellisessa demokratiassa verot ovat kansalaisten rahoja siten, että ne otetaan kansalaisilta. Suorassa demokratiassa verot ovat kansalaisten rahoja siten, että he myös saavat päättää niiden käytöstä.

Suora demokratiaa leikkaa menoja ja lisää tuloja. Se hillitsee vastuutonta rahankäyttöä ja antaa kansalaisille mahdollisuuden estää julkista valtaa törsäilemästä. Ennen kaikkea suora demokratia tuo vallan päättää rahasta niille, joiden rahaa se ylipäätään on. Käyttäessään omia rahojaan ihmiset ovat vastuullisia, koska heillä on siihen syy. Käyttäessään toisten rahoja poliitikot eivät ole vastuullisia, koska heillä ei ole siihen mitään syytä. Suora demokratia tarkoittaa vastuullisten kansalaisten valitsemista vastuuttomien poliitikkojen yli.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (31 kommenttia)

Heikki Kosalainen

Mikä on kantasi valtion velkojen hoitoon? Kannatatko Talousdemokratian seuraavaa mallia?

http://talousdemokratia.puheenvuoro.uusisuomi.fi/5...

Käyttäjän herrakeronen kuva
Jiri Keronen

Kaikki menot, jotka johtuvat muusta kuin valtion perustehtävästä, eli kansalaistensa edun ajamisesta, tulisi leikata pois. Byrokratiaa tulisi leikata, poliittista henkilöstä vähentää ja kaikenlaiset edustukseen ja muuhun tuottamattomaan kuluvat menot poistaa. Eli leikataan, jotta lisää lainaa ei tarvitse ottaa. Johtava periaate olisi, että mistään tuottavasta tai aidosti hyvinvointia luovasta ei leikata niin pitkään kuin on mahdollisuus leikata senttikään turhasta byrokratiasta, edustuksesta tai muusta vastaavasta.

Heikki Kosalainen

Eli et kannata Talousdemokratiaa?

Käyttäjän herrakeronen kuva
Jiri Keronen

Kannatan monia talousdemokraattien ajamia asioita, mutta en kaikkia.

juri g.

Kannatan. Voidaan aloittaa kansanäänestämällä Irlannin lahjapaketista.

Jos kansanäänestys on jonkun mielestä liian kallis ja aikaa vievä, niin jokainen äänestäköön lompakollaan ja lahjoittakoon omistaan. Katainen ja Kivinemi voivat avata tilin Irlannin asvustuksia varten muiden katastrofien malliin. Tilinumeroa voidaan mainostaa kaikilla Yleisradion kanavilla vaikka jouluun asti. Sitten avataan piikki Portugalille jne...

Heikki Kosalainen

Seuraava tarina esittelee myös suoran demokratian riskin, jossa yksinkertaiset äänestäjät ajavat rikkaimmat muualle Suomesta:

Kymmenen henkeä menevät joka ilta ulos syömään, ja päättävät jakaa sadan euron laskun suhteessa kunkin tuloverotukseen niin, että seurueen rikkain maksaa laskusta 59 euroa, muut pienenevissä määrin, ja neljän köyhimmän ei tarvitse maksaa mitään.

Yhtenä iltana seurue saa laskusta 20 euroa alennusta, joten loppusumma on vain 80 euroa. He maksavat edelleenkin laskun samalla tavoin suhteellisesti, jolloin rikkaimman maksettavaksi tulee 52 euroa, ja peräti kuusi saavat illallisensa ilmaiseksi.

Mutta ravintolaillan päätteeksi syntyy kahakka, kun seurueen jäsenet huomaavat, että rikkain sai kokonaiset 7 euroa alennusta, ja muut paljon vähemmän - neljä ilmaiseksi syönyttä eivät saaneet alennusta lainkaan! "Rikas öykkäri sai seitsemän kertaa enemmän alennusta kuin minä", huutaa yksi; "Köyhiä riistetään!" valittaa toinen. Yhdessä kaikki yhdeksän vääryyden uhreiksi joutunutta vetävät riistokapitalistia turpaan.

Seuraavana iltana "öykkäri" ei saapunut illalliselle. Ravintolalaskusta jäi yhtäkkiä uupumaan yli puolet.

Käyttäjän herrakeronen kuva
Jiri Keronen

Oletus, että äänestäjät ovat yksinkertaisia, on väärä. Äänestäjät ovat älykkäitä ihmisiä, jotka ymmärtävät syyn ja seurauksen suhteet. Talouden saralla rationaalisuus vieläpä korostuu, koska kaikki huonojen päätösten negatiiviset seuraukset osuvat suoraan kansalaisiin, kuten myös kaikki hyvien päätösten hyöty. Kansalaisilla on syy tehdä hyviä ekonomisia päätöksiä, koska he kantavat seuraukset. Poliitikoilla ei tuollaista motiivia ole, koska seuraukset kantavat joku muu.

Heikki Kosalainen

On ehdottamasi parempi kuin nykysysteemi, mutta itse kannatan vielä radikaalimpaa linjaa.

http://eduskuntavaalit.puheenvuoro.uusisuomi.fi/50...

Käyttäjän herrakeronen kuva
Jiri Keronen

Tuossa mallissa valta ei ole älykkäillä, vaan niillä, jotka laativat testit tai päättävät äänestämiseen tai vaikuttamiseen vaadittavat kriteerit.

Heikki Kosalainen

Olen eri mieltä asiasta. Osaamis/ymmärtämismittarit ovat mielestäni parempia syitä ääni/ehdokkuusoikeuteen, kuin ikämittari, jota nyt noudatetaan.

Se että on riittävän vanha, ei takaa sitä, että ihminen hahmottaisi ja osaisi riittävästi kokonaisuuksia ja olisi riittävän laskutaitoinen tekemään taloudellisia päätöksiä. Hyvä esimerkki on Jyrki Katainen, joka on valtiovarainministeri lukion lyhyen matematiikan kuutosen arvosanalla.

Käyttäjän herrakeronen kuva
Jiri Keronen

Niin pitkään kuin nuo ymmärtämis- ynnä muut testit ovat ihmisten suunnittelemia (kuten aina on) ja ihmiset päättävät (kuten aina päättävät), mitä niistä käytetään, on valta niillä, jotka suunnittelevat nämä testit ja päättävät, mitä testeistä käytetään. Valta ei ole älykkäillä, koska testit voidaan suunnitella sellaisiksi kuin ne, joilla on valta vastata testeistä, haluavat.

Heikki Kosalainen

Kun testit perustuvat pelkän faktatiedon osaamiseen, niin siinä on mahdoton käyttää valtaa väärin. Esimerkiksi talousmatematiikkan testaaminen perustuu laskutaitoon.

Käyttäjän herrakeronen kuva
Jiri Keronen

Faktoja voidaan kysyä eri tavoilla, ja edelleen on valittava ne faktat, joista kysytään. Testin laatijalla on väistämättä kaikista eniten valtaa. Sinun mielestäsi talosmatematiikka voi olla tärkeää, jonkun toisen mielestä kansainvälinen juridiikka on olennaista. Kuka päättää, että kuka laatii testin? Fiksuin? Miten tämä tarkistetaan? Testillä? Entä kuka laatii tuon testin?

Ymmärrän sinällään joidenkin haluavan meritokratista järjestelmää, mutta se on pohjimmiltaan kestämätön. Se ei voi perustua millekään objektiiviselle, koska ei ole mitään objektiivista tapaa sanoa, keillä on meriittiä ja keillä ei.

Heikki Kosalainen

Kysytään vain sellaisia kysymyksiä, joissa ei ole tulkinnanvaraisia vastauksia. Talousmatematiikan osaamisen mittaaminen on yksinkertaista. Juridiikan perusasioiden osaamiseenkin voidaan tehdä vallan hyvin testi.

Koeprosessi voidaan järjestää täsmälleen samalla tavalla kaksi kertaa vuodessa kuin ylioppilaskirjoitukset. Testit laatii yliopistojen professorit ja he karsivat pois tulkinnan varaiset kysymykset ja valvovat testien olevan riittävän laajoja todistamaan testatun osaamistason.

Käyttäjän herrakeronen kuva
Jiri Keronen

Käytännössä tuo tarkoittaa sitä, että ylin valta, eli valta päättää, ketkä saavat vaikuttaa asioihin, on näillä yliopiston professoreilla.

Heikki Kosalainen

Jos he läpäisevät testit, niin heillä on äänestystilanteissa täsmälleen saman verran valtaa kuin muillakin äänestäjillä. En katso että esimerkiksi matematiikan ylioppilaskokeiden laatijoilla on valtaa valita teknilliseen korkeakouluun tai kauppakorkeakouluun pääseviä. He vaan tekevät testin, jossa on joko oikeita tai vääriä vastauksia.

Voitko rehellisesti olla sitä mieltä, että tavallinen 18-vuotta täyttänyt äänestäjä/ehdokas on yhtä hyvä päättämään asioista, kuin kattavan ja vaativan testin läpäissyt yksilö? Ainakin itse olisin huolettomampi äänestyspäivänä, mikäli tietäisin että ehdokkaina olisi huippuosaajia ja äänestäjinä myös ihmisiä, joilla on hyvä ymmärrys asioista. Silloin jäisivät pois nämä kutosen kataiset ja hotelliyökarpelat.

Käyttäjän herrakeronen kuva
Jiri Keronen

Olen sitä mieltä, että tavallinen 18-vuotias on parempi päättämään asioista kuin minkään testin käynyt. Tavallinen 18-vuotias on paras asiantuntija koskien tavallisen 18-vuotiaan elämää.

Politiikka on hyvin pitkälti arvosidonnaista, eli siinä ei ole kyse objektiivisista "oikea"/"väärä"-vaihtoehdoista, vaan subjektiivisista arvostelmista. Kukaan toinen ei voi sanoa kenenkään toisen puolesta koskaan, mikä on parempi päätös kuin toinen. Koska ihmiset ovat eri mieltä arvoista ja arvostelmista, on demokratia välttämätöntä.

Heikki Kosalainen

Ok. Kiitos vastauksestasi. Silloin tunne menee järjen edelle ja se on joskus hyvä asia, mutta useimmiten sitä käytetään ihmisten manipulointiin.

http://www.youtube.com/watch?v=-U4R36WjFCI#t=9m21s

En itse halua halua asua maassa, jossa tunne menee järjen edelle. Tärkeämpää on taloudellinen hyvinvointi ja järkevät taloudelliset päätökset. Jotkut ovat parempia tekemään niitä kuin toiset.

Käyttäjän herrakeronen kuva
Jiri Keronen

Jos päätät, että tärkeintä on taloudellinen hyvinvointi, teet tunneperäisen päätöksen. Ei ole mitään objektiivista keinoa päättää, että taloudellinen hyvinvointi on tärkeämpää kuin esimerkiksi tasa-arvo tai turvallisuus. Kyse on täysin mielivaltaisesta päätöksestä, ja tässä juuri tulee esille meritokratian ongelma; vaikka päättäjät olisivat kymmenen kertaa älykkäämpiä ja sivistyneempiä kuin hallintoalamaiset, ei heillä ole tästä huolimatta mitään mahdollisuutta tietää, mikä on kansalaisten mielestä hyväksi ja mikä ei. Demokratian etu on se, että ne, joiden elämää koskevia päätöksiä tehdään, voivat sanoa, mikä on heidän etunsa ja mikä ei. Kukaan toinen ei voi sanoa sitä heidän puolestaan.

Käyttäjän veehoo kuva
Viljo Heinonen

Suorat kansanäänestykset olisivat hidas,erittäin kallis ja epävarma päätöksentekomalli. Sekä Kreikan, että Irlannin tapaukset paljastuivat niin myöhään, ettei kansanäänestyksen järjestämiseen olisi ollut mitään mahdollisuutta. Sen järjestelmän valitessa olisimme auttamatta olleet sivussa. Varmaan on paljon niitä, joiden mielestä se vasta erinomainen lopputulos olisi ollut.
Kaikissa tapauksissa kansanäänestyksen haikkous on siinä, että äänestysasetelmän piäisi olla hyvin selkeä. Harvoissa asioissa niin on. Toisaalta suuriin periaateratkaisuihin kansanäänestys sopii. Esimerkkinä äänestys EU -jäsenyydestä.
Kansalaisilta voitaisiin ehkä myös kysyä pitäisikö verotuksen olla progressiivinen vai tasavero, mutta jos kysytään verotuksen suhteellista painotusta, josta samalla on pakko päättää, vastauksiin tulee niin suuri hajonta, ettei sen perusteella voi päättää mitään. Sitten piäisi erikseen selvittää, missä suhteessa verotuksen pitäisi olla välillistä eli kulutusverotusta. Mitenkähän monta vuotta kansalaisten mielipiteen selvittämiseen menisi. Joka tapauksessa niin kauan, ettei päätös, kun se viimein valmistuissi, olisi enää demokraattinen, eikä taatusti kansalaismielipiteen mukainen.

Käyttäjän herrakeronen kuva
Jiri Keronen

Kreikan tai Irlannin tapauksia ei olisi tullut koskaan, jos niissä olisi ollut käytössä suora demokratia, koska niillä olisi ollut huomattavasti pienempi julkinen velka, vähemmän byrokratiaa, enemmän tuottavaa työtä ja suurempi verokanta. Se, että suora demokratia hyödyttää taloutta, ei ole mielipidekysymys, vaan asia, josta on tieteellistä dataa.

Suorassa demokratiassa äänestykset toteutetaan siten, että on jokin tietty laki tai toimenpide, josta kansalaiset äänestävät "kyllä" tai "ei".

Käyttäjän Inkahei kuva
Inka Reunanen

Oot nyt tainnut ymmärtää idean vähäsen väärin..?

Pointtinahan on nimenomaan, että kansa voisi tehdä kansanaloitteita, jotka sitten valmisteltaisiin normaaliin tapaan ja sitten valmiina äänestettäisiin tuleeko se voimaan vai ei. Tai vaihtoehtoisesti äänestettäisiin normaalia kautta eduskunnan äänestettäväksi menneestä ja hyväksytystä ehdotuksesta, saako se myös kansan tuen.
Sitten olisi toki se virkamiesjuttu, mutta se ei tähän sinänsä liity.

Tuollaista ongelmaa ei siis itse asiassa ole olemassakaan. Kannattaa vähän myöskin googlailla Sveitsin suoraa demokratiaa, on oikein toimiva järjestelmä. :)

Markus Lehtipuu

Ehdottomasti. Muutos2011 on liike, ei puolue.

Suora kansanvalta vähentää puolueiden osuutta päätöksenteossa ja lisää yksilöiden osuutta päätöksenteossa. Se on perustuslain mukainen olotila: "Suomessa valta kuuluu kansalle".

Käyttäjän janikorhonen kuva
Jani Korhonen

Mitä mieltä olet siitä, että äänestys tehtäisiin maksulliseksi? Se ratkaisisi äänestysten järjestämisen taloudelliset ongelmat ja lisäksi voisi saada ihmiset perehtymään asioihin tarkemmin. Ilmaiseksi käytössä oleva ääni on helppo heittää pärstäkertoimen, onnennumeron, sukupuolen tai muun yhtä idioottimaisen syyn perusteella, mutta jos prosessiin olisi joutunut sijoittamaan omaa rahaa, niin äänet voisivat olla nykyistä valistuneempia.

Maksullinen äänestys olisi myös siinä mielessä oikeudenmukaisempaa, että ne, jotka oikeasti eivät halua osallistua koko äänestysprosessiin, eivät joutuisi maksamaan siitä, kuten nykyään joutuvat (vaalithan kustannetaan verovaroin). Jos tulo- ja varallisuuseroja pitää epäoikeudenmukaisuutena, niin äänestysmaksuhan voisi tarvittaessa olla tulojen mukaan porrastettu. Pitäisi olla nykyaikana ainakin tekniikan puolesta täysin toteutettavissa.

Käyttäjän herrakeronen kuva
Jiri Keronen

Äänestysten järjestämisestä koituu niin vähän taloudellista haittaa, että jo pelkästään presidentti-instituution lakkauttamisella saisi kustannettua neljät (todennäköisesti päälle) kansanäänestykset per vuosi. Suomessa on paljon presidenttiä turhempaakin, josta voi leikata demokratian vuoksi. Äänestäminen taas on niin perustavanlaatuinen demokraattinen oikeus, että sitä pitäisi rajoittaa mahdollisimman vähän. Demokratiassa jokaisella on oltava subjektiivinen oikeus äänestää, ja tuon oikeuden tulee olla hänellä pelkästään sen vuoksi, että hän on valtion kansalainen ilman mitään muita tekoja tai ansioita. En siis kannata äänestysmaksua.

Käyttäjän veehoo kuva
Viljo Heinonen

Maksulliset kansanäänestykset!! Siinäpä vasta oiva rahankeräyskeino. Mitä tekemistä sillä on demokratian kanssa. Kun valta on kansalla, kenellä se silloin on??

Heikki Knookala

http://www.mtv3.fi/uutiset/ulkomaat.shtml/2010/11/...

no miltä päätökset tuntuvat??? Onko kansa liian tyhmä päättämään omista asioista? Malliesimerkki.

Heikki Kosalainen

Sveitsiläiset ovat älykkäämpää kansaa kuin suomalaiset.

Käyttäjän tapio kuva
Tapio Äyräväinen

Viljo Heinonen:

Sitovat kansanäänestykset eivät ole kallis ratkaisu. Laittomien siirtolaisten hyysääminen Suomessa maksaa laskutavasta riippuen noin 1,5-2 miljardia euroa vuodessa.

Yksi ainoa kansanäänestys asiasta tuottaisi meille siis noin 1.5 miljardin euron säästön.

Taloustieteilijät varoittivat (muun muassa) Irlannin ongelmista jo kolme vuotta sitten. Aikaa reagoida oli runsaasti. Se ettei reagoitu, johtuu Jyrki Kataisen tapaisista ääliöistä.

Käyttäjän tapio kuva
Tapio Äyräväinen

Heikki Kosala:

Heititkö tuon läpällä?

Heikki Kosalainen

En.

http://fi.wikipedia.org/wiki/IQ_and_the_Wealth_of_...

Mielestäsi suomalaiset ovat älykkäämpää kansaa kuin sveitsiläiset?

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset