Jiri Keronen On aika uudelleenarvioida kaikki arvot

Avioliitto on homojen hommaa

Avioliitto on homojen hommaa. Kun sanon näin, tarkoitan, että avioliitossa ei ole mitään sellaista, mikä tekisi siitä ainoastaan miehen ja naisen välisen suhteen. Oletus avioliiton vastakkaisiin sukupuoliin kytkeytyvästä luonteesta on sekä käsitteellisesti, historiallisesti että kielellisesti virheellinen. Asiallahan ei olisi mitään väliä muuten, mutta koska tämä virhekäsitys on siirretty sellaisenaan Suomen lakiin, ei asia ole pelkästään yhdentekevä, vaan siitä tulee suorastaan haitallinen. Se, että Suomen avioliittolaki ei ole sukupuolisesti neutraali, aiheuttaa turhaa resurssien hukkaamista ja pahimmassa tapauksessa se heikentää radikaalisti lapsen oikeuksia.

Suomessa samaa sukupuolta olevien virallistettua suhdetta säädellään laissa rekisteröidyistä parisuhteista. Lain rekisteröidyistä parisuhteista 3 luvun pääsääntöjen mukaan rekisteröidyn parisuhteen oikeusvaikutukset vastaavat avioliiton oikeusvaikutuksia. Mikäli näin ei ole, kyse on ainoastaan pääsäännöstä tehdystä poikkeuksesta. Vastaavasti rekisteröityjä parisuhteita koskeva laki katsoo, että aviopuolisoa koskevia säännöksiä sovelletaan myös rekisteröidyn parisuhteen osapuoleen. Rekisteröity parisuhde vastaa siis olennaisilta osiltaan lain mukaan avioliittoa. Tästä huolimatta rekisteröityä parisuhdetta ja avioliittoa käsitellään eri laeissa, mikä on lainsäädännön kannalta haitallista.

Oikeuden kannalta yksinkertaisempi on parempaa. Mitä monimutkaisempaa oikeus on, sitä enemmän siitä seuraa lain tulkintaa ja soveltamista koskevia kysymyksiä sekä muita oikeudellisia ongelmia. Eli mitä monimutkaisempaa oikeus on, sitä enemmän sen käyttöön ja jo pelkkään olemassaoloon hukkuu resursseja. Jos samaa toisiaan vastaavaa asiaa säädellään kahdessa eri laissa, on tämä monimutkaisempaa ja sitä kautta järjestelmälle raskaampaa kuin jos asiaa säädeltäisiin vain yhdessä laissa. Koska rekisteröidyn parisuhteen on jo nykyisen Suomen lain mukaan tarkoitus vastata avioliittoa, ei ole mitään järkeä, että se erotellaan omaan lakiinsa. Kyse on suurin piirtein yhtä järkevästä asiasta kuin jos minä väittäisin olevani pasifisti ja sitten tempaisisinkin ensimmäistä vastaantulijaa turpaan, eli ei erityisen järkevää.

Sukupuolineutraalia avioliittolakia vastustetaan ainakin kristittyjen puolelta siitä syystä, että kristityt olettavat käsitteen "avioliitto" liittyvän heidän uskontoonsa. Asia ei tietenkään ole ihan tälläkään tavalla, vaan avioliittoja on ollut olemassa kauan ennen kuin kristinusko syntyi. Avioliittoja on ollut konseptuaalisesti olemassa ainakin jo antiikin Rooman ajoista lähtien, ja sama koskee saman sukupuolen välisiä avioliittoja. Shippensburgin yliopiston tutkijan Allan Tulchin mukaan homojen välisestä avioliitosta Euroopassa löytyy todisteita ainakin 600 vuoden takaa. Tulchin tutkimustuloksien mukaan homoseksuaalisissa avioliitoissa ei ole mitään uutta, eivätkä ne olleet menneisyydessä samalla tavalla tabuja kuin nyt. Ensimmäiset historialliset maininnat saman sukupuolen välisistä avioliitoista ovat peräisin antiikin Roomasta, ja ainakin kahden antiikin Rooman keisarin tiedetään menneen naimisiin miehen kanssa.

Edes sana "avioliitto" ei perustu kristinuskoon, vaan sen etymologia juontaa juurensa germaanisesta sanasta "ava", joka tarkoittaa lakia, julkista tai muuta vastaavaa. Avioliitto sanana ei siis perustu kristinuskolle, vaan se on pelkästään kuvaus liiton julkisesta, laillisesta luonteesta. Avioliitto on lainmukainen, julkinen liitto. Myös Nykysuomen sanakirja määrittelee avioliiton tällä sukupuolesta ja uskonnosta riippumattomalla tavalla; "Avioliitto on määrämuodoin vahvistettu kahden ihmisen välisen yhteiselämän muoto." Avioliitto ei siis ole konseptina eikä sanana mitenkään yhteydessä kristinuskoon. Henkilö, joka vastustaa sukupuolineutraalia avioliittolakia perustuen kristinuskoon, vastustaa sukupuolineutraalia avioliittolakia sen vuoksi, että hän ei suostu käyttämään suomen kielen sanoja samalla tavalla kuin muut. Avioliitto käsitteenä on sukupuolineutraali, vähän kuten Prince.

Vaikka homojen adoptio-oikeus ei liitykään suoraan sukupuolineutraaliin avioliittolakiin, on sillä ainakin keskustelun tasolla selviä yhtenäiskohtia. Keskustelussa kuitenkin kuvitellaan, että koska termi on "adoptio-oikeus", sillä tarkoitetaan homoparien oikeutta. Tämä on kuitenkin väärin. Suomen lapsioikeus perustuu lapsen etuun. Se on kaiken lapsioikeuden perusta, ja periaate on tunnustettu myös YK:n tasolla yleissopimuksessa lapsen oikeuksista, jonka myös Suomi on allekirjoittanut. Lapsen etu johtavana periaatteena merkitsee sitä, että kaiken asiaan liittyvän virkamieskäytännön ja lainsäädännön on perustuttava lapsen etuun. Tämän vuoksi puhuttaessa adoptio-oikeudesta tulisi ymmärtää, että kyse ei ole oikeasti homo- tai lesboparien oikeudesta adoptoida, vaan lapsen oikeudesta saada vanhemmat sekä täydet oikeudet heitä kohtaan. Tämä Suomen lakiin sekä kansainvälisiin sopimuksiin perustuva lapsen etu toteutuu puutteellisesti Suomessa, ja yksi siihen vaikuttava asia on Suomen puutteellinen adoptiolainsäädäntö. Käytän esimerkkiä havainnollistaakseni, mitä tarkoitan.

Oletetaan, että lapsen vanhemmat ovat tuntemattomat ja hän on sen takia joutunut adoptoitavaksi. Oletetaan myös, että viranomaiset ovat pyrkineet hakemaan hänelle sopivaa kotia, mutta mitään kriteerejä täyttävää ei ole löytynyt. Sitten lapsen adoptiota hakeekin homopari, jonka molemmat osapuolet ovat menestyviä omilla aloillaan, vakavaraisia ja ilman minkäänlaisia esimerkiksi alkoholismiin tai mielenterveyteen liittyviä ongelmia. Tässä tilanteessa vaihtoehdot ovat siis lapselle se, että hän joutuu kasvamaan täysin ilman vanhempia, tai vaihtoehtoisesti se, että hän pääsee rakastavan perheen hoitoon ja kasvattamaksi. Sekä YK:n lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen että Suomen lapsioikeuden periaatteiden mukaan jälkimmäinen on lapselle parempi, sillä tällöin lapsi saa esimerkiksi perintäoikeuden vanhempia kohtaan, mitä hänellä ei muuten olisi lainkaan. Mikäli laki estää samaa sukupuolta olevilta ihmisiltä adoption, silloin lapsen oikeus ei toteudu lainsäädännössä, vaan päinvastoin lainsäädäntö nimenomaisesti on lapsen oikeuksien tiellä.

Koska ei ole olemassa tietynlaista "isää" tai tietynlaista "äitiä", vaan jokainen isä ja jokainen äiti on yksilö, ei oletus siitä, että lapsi tarvitsee välttämättä äidin ja isän, pidä sellaisenaan paikkaansa. Vaikka isä ja äiti ovatkin yleisesti tärkeitä, on lapsen hyvinvoinnin kannalta paljon merkittävämpää se, että lapsi saa hyvän ja rakastavan kodin. Annan tästä pari havainnollistavaa esimerkkiä. Psykiatrian erikoislääkäri Liisa Kemppaisen vuoden 2001 väitöskirjassa Kemppainen tekee huomion, että tyttöjen kohdalla ilman isää kasvaminen on kaikista merkittävin asia, josta voi ennustaa riskin syyllistyä rikoksiin. Kuitenkin vuonna 2010 julkaistu 25-vuotinen tutkimus osoittaa, että lesboäitien lapset sopeutuvat yhteiskuntaan heteroperheiden lapsia paremmin. Vaikka tulokset vaikuttavat ristiriitaisilta, niissä ei ole tarkemmin katsottuna mitään kummallista tai ristiriitaista, vaan ne itse asiassa tukevat samaa yhdenmukaista johtopäätöstä.

Nimittäin Kemppaisen tutkimuksessa ilman isää kasvaminen merkitsi lähinnä yksinhuoltajaäidin kasvattamaksi tulemista. Yksinhuoltajuus taas johtuu usein avioerosta tai muusta perheen rikkovasta tapahtumasta, eli perhe on kärsinyt tai kärsii edelleen, ja yksinhuoltajuus on seurausta tästä. Lesboäitejä koskevassa tutkimuksessa taas käsiteltiin pareja, joiden lapsi on saanut alkunsa keinohedelmöityksellä. Lapsi, joka saa alkunsa keinohedelmöityksellä, on käytännössä poikkeuksetta toivottu lapsi. Jos vanhemmat ovat toivoneet lasta, on todennäköistä, että lapsi myös saa hyvän kasvuympäristön. Heterovanhempien kasvattama lapsi tulee syrjäytymään todennäköisemmin kuin homovanhempien kasvattama lapsi, mikäli heterovanhemmilla on rikkinäinen perhe ja homovanhemmat ovat toivoneet lasta. Vaikka lapsen vanhempien seksuaalinen orientaatio varmasti vaikuttaa lapseen, on huomattavasti tätä merkittävämpää, millaisessa kodissa lapsi elää ja miten hänen vanhempansa suhtautuvat häneen ja koko perheeseen yleensä. Lapselle on parempi, että hän elää rakastavien samaa sukupuolta olevien vanhempien hoivissa kuin rikkinäisessä heterokodissa - ja päinvastoin.

Avioliitto suomen kielen sanana tai eurooppalaiseen kulttuuriin kuuluvana historiallisena instituutiona ei oleta mitenkään, että kyseessä olisi kahden eri sukupuolta olevan henkilön välinen liitto. Kyse on ainoastaan illuusiosta ja harhasta, joka johtuu siitä, että monet kristityt ovat erheellisesti luulleet avioliiton olevan kristinopin monopoli. Näin ei kuitenkaan ole, eikä ole koskaan ollutkaan. Homojen adoptio-oikeutta taas ei ole olemassa, vaan kysymys liittyy olennaisemmin kansainvälisissä sopimuksissa vahvistettuun lapsen oikeuteen saada itselleen vanhemmat. Lapselle on parempi, että hän on rakastettu kuin että hän on orpo. Nykyinen avioliittolaki ei ainoastaan unohda, että avioliito on miehen ja naisen välistä liittoa laajempi ja kristinuskoa vanhempi käsite, vaan se myös aiheuttaa lainsäädännöllisen ongelman, joka kohdistuu suoraan lapsiin ja joka voi pahimmassa tapauksessa riistää lapselta niitä oikeuksia, joihin lapsia koskevan lainsäädännön on tarkoitus perustua. Ja se on perseestä se.

Lopuksi hiukan suomalaista klassikkotaidetta jokaiselle, joka siitä nauttii, eli kaikille miehille.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (17 kommenttia)

Panu Horsmalahti

Sukupuolineutraalin avioliiton jälkeen seuraavana askeleena on polyamorian laillistaminen (eli useamman kuin kahden henkilön välinen avioliitto).

Milja Saresvaara (nimimerkki)

Olen periaatteessa itse ihan samoilla linjoilla kuin blogisti, mutta näinä suvaitsemus- ja ymmärtämysvirtauksien aikana(toivot.myös ev.lut kirkon suhteen)kävi mielessä että eikö homojen kirkossavihkimisvaatimus ole jonkinverran ristiriidassa ev.lut.kristittyjen edustajien oikeuden kanssa toteuttaa uskoaan(tai "mielipiteitään") tulkitsemallaan tavalla. Avioliittoinstituutio on varsin nivoutunut kirkkoon lähivuosikymmeninä/satoina, vaikkei se alunperin olisikaan ollut niin as we know it now. Ja onko tämä hankala kysymys kirkolle jos heiltä sitten eroaisikin porukkaa(ja veronmaksajia) tämän seurauksena kymmenin-sadoin tuhansin, ja he saavat tilalle sitten vain tyyliin pari-muutaman näitä uusia homopareja? En ole löytänyt tilastoja miten on käynyt näissä muissa maissa jossa tämä on jo hyväksytty.

Adoptio-oikeus on eri juttu, ihan lainsäädännöllinen ja ihmettelen näitä joidenkin homojen adoptointien kieltäjien perusteluja siitä kuinka "lapselle voi tuoda hämmennystä ja koulukiusaa homovanhemmat", kun monasti etenkin ulkomaan adoptioissa ne vaihtoehdot tälle(näille esim. orvoille) voivat olla todella kurjia.

K. Jooseppi (nimimerkki)

No entäs avio-onni Mansikin kanssa? Kaunis lehmä ja kesäyö, mikäs siinä?

Tässä kuva mistä nauttii jokainen:

http://www.freewebs.com/fergieboy10/HappyCow%5B1%5...

Milja Saresvaara (nimimerkki)

#2 Panu,
Oletko tosissasi, ja kirkossa vihittävä kanssa:) (?)

qwerty (nimimerkki)

#2 Enpä jaksa tuosta olla huolissani. Sen harjoittaminen on nykyisin täysin mahdollista, mutta rekisteröinti ei onnistu.
Jos vapailla ihmisillä tosiaan olisi taipumus suurissa määrin muodostaa haaremi, se näkyisi. Siis onhan tuo toteutettavissa Suomessakin, tosin ilman mitään aviollista kuormaa tai etuutta.
Toki olisi huolestuttavaa, jos sen toteutus sallittaisiin autoritaarisesti tapahtuvaksi. Yksilönvapaus on tässä avainsana.

Inex (nimimerkki)

Enpä ole vielä eronnut kirkosta, mutta jos... Ei siinä mitään, senkus homot ja lesbot tekevät ihan mitä hyvänsä niin tulipa se viimeinen niitti tähänkin asiaan.

Avioliitto eli meidän heteroiden pitää keksiä joku ihan uus juttu näille hommille, mitä ei tule ketään pilaamaan.

Inex (nimimerkki)

Heteroseksuaalinen yhteiselo, haluaakohan ne vähemmistöt tulla tähänkin juttuun mukaan, ihan vain kiusalla koska Tarja sun muut sanoi isosti. Itse en usko mihinkään enkä ole edes ateisti koska ateistit väittää tietävänsä, että Jumalaa ei ole olemassa minä myönnän, että en tiedä. Mutta keksikööt omat juttunsa.

Milja Saresvaara (nimimerkki)

Täytyy sanoa, että olen pitänyt silkkana pötynä tätä "porttiteoriaa" että homojen(oikeudet ja) liiton vihkimisen jälkeen alkaa kaikki "mahdolliset" seksuaalisuuden muodot penäämään oikeuksiaan ja julkista hyväksymis-tunnustusta, mutta näiden "lukumääräneutraalien-suhteiden" hyväksyntä ja "virallistamis"-huhujen myötä olen alkanut epäilemään josko tässä olisi perää.

Tottakaihan tällainen elonmuoto on nyt jo erinomaisen mahdollista sinänsä jos vain osapuolet ovat halukkaita moiseen.

Inex (nimimerkki)

#9 Itse olen jo miettynyt niin syvästi, että antaa heidän pitää vaatimuksensa, senkus raiskaavat kirkon ja avioliitot jos se hyvältä tuntuu, mutta jotain jää myös meille heteroille kuten se, että keksitään uudet jutut sillä avioliitto on helvetin vanhanaikaista ja uskonnot ihan syvältä eli pitäkää hyvänne ketään ei kiinnosta.

Luultavasti vähemmistöt tulevat aina vaatimaan enemmistöltä tai muilta jotain.

AVU (nimimerkki)

Olen samaa mieltä kirjoittajan kanssa. Sanoin asian myös emännälle kun puhe tuli naimisiinmenosta. En pystynyt päättelemään tykkäsikö vai ei. Nykymaailmassa mies ei hyödy yhtään mitään naimisiinmenosta, ainoastaan menettää. Huono kauppa. Vähän kuin kirkkoon kuuluminen.

Jirbux (nimimerkki)

Jirppu jaxaa yllättää. Tai sanotaan, että yllättävän hyvä kirjoitus analyyttisyydessään ja informaatiosisällöltään verrattuna yleiseen US:n blogien tasoon. Eikä pelkästään siksi, että olen kutakuinkin asioista samaa mieltä.

Kyllä sinun, Jirppu, pitäisi harkita johonkin oikeaan puolueeseen liittymistä, jos politiikassa toimiminen kiinnostaa. Ei kannata hakata päätä seinään missään PS:ssä tai Muutoksessa hankalien ja yhteistyökyvyttömien heebojen seurassa.

Jorma Karlstedt (nimimerkki)

Onko heterojen tehtävä jatkossa tuottaa lapsia homopareille, miten lapsi pystyy itse puolustautumaan, haluaako tulla kasvatetuksi homoliitossa ??

wwblyhbyq (nimimerkki)

Bb9quy mdvucbihrrqv, [url=http://nxoldixspuzi.com/]nxoldixspuzi[/url], [link=http://wqkpbreagkwv.com/]wqkpbreagkwv[/link], http://rldvuweakanb.com/

Puolueeton (nimimerkki)

Polyamorian lisäksi keskusteluun pitää ottaa lain laajentaminen koskemaan kaikkia elollisia olentoja. Se on täysin luonnollinen jatkumo.

Jordan W (nimimerkki)

Hieman tuntuu typerälät miettiä sanan "avioliitto" etymologiaa, kun suomen kielikin on vasta muutaman sadan vuoden ikäinen! Ja sen jälkeen puhut germaaneista ja rooman valtakunnasta.

Muinaisessa Roomassa avioliittoa kutsuttiin nimellä "matrimonio", joka tarkoittaa "äidin velvollisuutta". Kyseessä on siis tuohon maailmanaikaan se, että jos hankkiutuu äidiksi, lapsen elatuksen turvaamiseksi täytyi myös olla avioliitossa.

Äiti on siis etymologiassa erottamaton osa avioliiton käsitteen alkuperää. Sana on yhä italiassa käytössä, joten ainakaan Italiassa kahden miehen välistä liittoa ei voisi missään tapauksessa kutsua "matrimonio" -nimellä.

Käyttäjän herrakeronen kuva
Jiri Keronen

#15: Kristityt eivät perustele homoavioliittokieltoa sillä, mitä sana "matrimonia" tarkoittaa. He kuitenkin yrittävät perustella, että sana "avioliitto" tarkoittaa vain miesten ja naisten välistä liittoa. Tätä se ei kuitenkaan ole, eikä ole ollutkaan.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset