Olen Perussuomalaisten ehdokkaana eduskuntavaaleissa 2019

Minua kysyttiin 8.1. Perussuomalaisten Uudenmaan vaalipiirin eduskuntavaaliehdokkaaksi. Uudenmaan Persujen piiri oli halunnut, että Perussuomalaisten puoluehallitus asettaa kaksi ehdokasta. Toinen näistä ehdokkaista olisin minä. Pyyntö tuli aluksi aika yllätyksenä. Olin jo ilmoittanut, että vetäydyn poliittisesta harrastamisesta ainakin joksikin aikaa ja keskityn muuhun kirjoittamiseen. Oletin, että jos jostain olisi pyydetty, niin Oulun Perussuomalaisista, mutta Oulun seudulla Perussuomalaisten vaalilista oli jo täynnä.

Joka tapauksessa long story short: Harkittuani erilaisia asioita, vastasin pyyntöön myöntävästi. Jos minua fiksummat ihmiset katsovat, että ehdokkuudestani on enemmän hyötyä kuin haittaa, olen valmis tekemään parhaani. Tunnen Perussuomalaisten puheenjohtajan Jussi Halla-ahon ja monia muita Pers-toimijoita jo vuosien takaa ja olen huomannut heidät luotettaviksi ihmisiksi.

Vaaliohjelmani löytyy täältä.

Olen siis ehdolla eduskuntaan Uudenmaan vaalipiiristä Perussuomalaisten listoilta. Kerron lyhyesti (tai en niin lyhyesti) syyni tähän. Kaikki lähtee siitä, kun olin pieni, viaton ja tyhmä.
 

Pieni pätkä poliittista historiaani

Olen ollut poliittisesti aktiivinen koko aikuisikäni. Leikkimiseni politiikassa alkoi pian täytettyäni 18, kun minut valittiin Kouvolan nuorisovaltuustoon. Joskus parikymppisenä aloin seurata myös valtakunnanpolitiikkaa aktiivisemmin ja törmäsin silloisen nettikirjoittelija Jussi Halla-ahon blogiin. Blogi inspiroi minua itseäni politiikkaan ja autoinkin seuraavissa vaaleissa parin frendin vaalikampanjoinnissa. Myöhemmin aloin itsekin kirjoittaa blogia, joka sai silloin varsin hyvän vastaanoton.

Turussa opiskellessani liityin Turun Perussuomalaisiin ja lähdin pyydettäessä kuntavaaliehdokkaaksi. Näihin aikoihin myös tutustuin Jussi Halla-ahoon henkilökohtaisesti. Kuntavaaleissa Turun Perussuomalaiset sai läpi Maria Lohelan ja minä itse jäin varapaikalle, jossa pääsin kuitenkin osallistumaan kokouksiin ja toimimaan Lohelan apuna. Perussuomalaisissa toimiessani muita luottamustehtäviäni olivat muun muassa Turun PS:n ja Perussuomalaisten nuorten hallitusjäsenyys.

Vuoden 2008 kuntavaaleissa monet menestyneistä olivat niitä poliittisia aktiiveja, jotka halusivat keskittyä Timo Soinia enemmän EU:n ja maahanmuuttopolitiikan arvosteluun. Etenkin Jussi Halla-aho menestyi erinomaisesti. Vuonna 2008 perustettiin myös Hommaforum, joka toimi siihen aikaan kokoontumispaikkana kaikenlaisille nykyisen maahanmuuttopolitiikan kritisoijille. Hommaforum kokosi yhteen porukkaa yli puoluerajojen koko Suomesta ja siitä muodostui nopeasti oman aikansa aktiivisin ja luetuin poliittinen foorumi.

Tämä ei jäänyt myöskään huomaamatta eräältä intergalaktiselta rötösherralta, jonka lempiharrastuksiin kuuluvat hevoset, jalkapallo ja Han Solon pitäminen karboniitissa.
 

Etana alkaa ryömiä kuorestaan

Timo Soini vaikutti epäilyttävältä ja kateelliselta Halla-ahon saamasta suosiosta. Hän alkoi antaa Halla-ahosta ja Halla-ahon kannattajista (eli aivan tavallisista Perussuomalaisten äänestäjistä) erilaisia kannanottoja, kuten ”foliohatut”, ”kottraisenpönttööntuijottelijat”, “peräkammarin pojat” ja niin edelleen. Tämä siitä huolimatta, että nämä kannattajat olivat hyvin usein aivan tavallisia Perussuomalaisten aktiiveja tai puolueeseen sitoutumattomia äänestäjiä, jotka halusivat käyttää ääntään demokraattisesti.

Eurovaalien lähestyessä Soinin kasvava epäluottamus Halla-ahoa ja äänestäjiä kohtaan alkoi näkyä jahkailuna Halla-ahon ehdokkuutta kohtaan. Soini ei halunnut Halla-ahon olevan ehdolla, mutta toisaalta puolueen piti saavuttaa kova äänimäärä tai Soinin puolueen kannatus saattaisi näyttää laskevalta. Soinilla ei kuitenkaan ollut itsensä lisäksi oikein muita kansallisesti tunnettuja kasvoja kuin Hallis.

Soinin nylkyttelyn vuoksi Juha Mäki-Ketelä keksi Hommaforumilla idean, että kerätäänpä kortit kasaan sitä varten, että jos Soini kieltää Halla-ahon ehdokkuuden vastoin kansalaisten tahtoa, voi Halla-aho lähteä sitoutumattomaksi ehdokkaaksi. Monet innostuivatkin ideasta ja siinä sitten alettiin sitten poikain ja tyttölöin kanssa toimia ja kerätä kortteja. Lopulta kortteja tuli kasaan melkein tuplasti tarvittu määrä, mikä oli tietysti hieno juttu. Hallis kuitenkin päätti, että ei lähde ehdolle itsenäisenä ehdokkaana, koska ei halua yhtenäisyyden rikkoutuvan, mikä itsenäisestä ehdokkuudesta väistämättä seuraisi.

Soinin veto tähän kaikkeen oli vetää ässänsyöttäjästään mystinen peliliike ja lähteä itse vastoin kaikkia odotuksia ehdolle eurovaaleissa! Mikä käänne!

Hallis kertoi, että vaikka hän ei olekaan ehdokkaana, niin jengi voisi äänestää hänen sijastaan Sampo Terhoa. Retrospektiivisesti katsottuna tiedämme, että Sampan suositteleminen oli Jussin virhe. Terho kuitenkin sai toisiksi eniten PS-ääniä Soinin jälkeen, mikä oli aikaisemmin tuntemattoman Terhon poliittisen uran potkustartti.
 

Muutos 2011 ja One Shot at Glory

Timo Soinin ja koko yleisen poliittisen päljäilymeiningin vuoksi Juha Mäki-Ketelä, Jari Leino, meikä ja joukko muita päätimme perustaa oman puolueen. Puolueen nimeksi laitettiin mahtipontisesti Muutos 2011 ja se perustui kolmeen ydinpointtiin: Suora demokratia, Suomen kansalaisten etu ja sananvapaus. Puolueen symbolina oli Suomen kansallislintu, joutsen.

Yksi Muutos 2011:n tarkoituksista oli toimia eräänlaisena varaventtiilinä, jos Perussuomalaiset pyrkisi jatkossakin estämään maahanmuuttokriittisten ja suoraa demokratiaa ajavien yksilöiden ehdokkuuden. Jos Soini ja muu puolue-eliitin mahti olisi kieltänyt esimerkiksi Halla-ahon ehdokkuuden, olisi hän voinut tulla Muutoksen ehdokkaaksi, mikä olisi tarkoittanut Soinille suurta äänitappiota.

Toinen vielä tärkeämpi, jopa periaatteellinen asia, oli tuoda poliittiseen keskusteluun suoran demokratian käsite. Muutos 2011 ajoi sveitsiläistyyppistä suoraa demokratiaa, joka antaisi kansalaisille mahdollisuuden järjestää sitovia kansanäänestyksiä haluamistaan asioista. Muutoksen sisällä vallitsi vahva konsensus, että maahanmuuttopolitiikka ja monet muut Suomen ongelmat ovat lähinnä oireita todellista taudista, joka on demokratian puute ja elitistinen hallintarakenne. Vaikka Suomi esittää olevansa kansanvalta, monissa asioissa kansaa ei kuunneltu.

Muutos näki, että Suomen valtion tehtävänä on suojella kansalaistensa etua. Vain kansalaiset voivat tietää, mikä on kansalaisten etu, joten kansalle tuli antaa mahdollisimman paljon valtaa päättää omista asioistaan. Kansalaisten edun selvittämiseksi toimivia tapoja ovat suora demokratia ja laaja sananvapaus, joka on välttämätöntä todellisen demokraattisen keskustelun ja päätöksenteon vuoksi. Kansalaiset ovat perustavanlaatuisesti vapaita yksilöitä, eikä valtio saa päättää asioista heidän puolestaan. Valtion tehtävänä on palvella kansalaista, ei toisin päin.

Vuoden 2011 eduskuntavaaleissa “kottaraisenpönttööntuijottelijat”, eli kansallismieliset, demokratiaa ja sananvapautta ajavat ehdokkaat kuitenkin pääsivät Perussuomalaisten listoille. Vuonna 2011 pidettiin vaalit, joissa Perussuomalaiset tekivät suurvoiton. Muutos sen sijaan könysi ja kunnolla ja jäi toimittamaan ensisijaisesti varaventtiilin virkaa. Lopulta tälle tuli tarvetta Soinin erotettua kansanedustaja James Hirvisaaren puolueesta, koska Hirvisaari ei suostunut antamaan potkuja avustajalleen Helena Eroselle median Helenaa vastaan kyhäämän hihamerkkikohun seurauksena. Kun Hirvisaari erotettiin Persuista, hänellä oli jo valmiiksi puolue, mihin mennä.

Anyway, kelataan asioita.
 

Keisari Soinin nousu ja itsetuho

Perschfinnejen kannatus jatkui nousujohteisena. Perussuomalaiset menestyivät hyvin kaikissa seuraavissa vaaleissa kulminoituen vuoden 2015 eduskuntavaaleihin, jolloin Persut pääsivät toisiksi suurimmaksi puolueeksi. Timpalle oli pakko antaa ministerinsalkku ja Audi, joita hän oli himoinnut koko tiedostavan elinikänsä ajan.

Soini oli välittömästi valmis myymään kaikki periaatteensa. Soini oli esimerkiksi vastustanut aikaisemmin EU:n tukipaketteja, mutta päästyään hallituksen oli autuaasti valmis antamaan sellaisen. Saatuaan ulkoministerin nakkimukinsa Soinille kävi mikä tahansa. Jabba oli saanut ministerinpaikkansa, mutta ei tehnyt sillä mitään. Hänellä oli se, mitä hän himosi; hillotolppa, kanapadat ja ilmaiset valiopaikat jalkapallopeleihin ja rukousillallisiin ulkomailla. Vaikka monista asioista näennäisesti sovittiin hallitusohjelmassa, niitä ei noudatettu tai niistä joustettiin urakalla.

Tämä alkoi luonnollisesti pänniä kansalaisia. Persujen kannatus lähti liukumaan alas ja Soinin asema kansansuosion maestrona oli katoamassa. Tämä kulminoitui vuonna 2017, kun Perussuomalaiset äänestivät seuraajaa Timo Soinille. Soini oli nimennyt perintöprinssikseen  noppaministeri Sampo Terhon, mutta äänestäjät olivat vedonneet Jussi Halla-ahoon, että hän lähtisi ehdokkaaksi. Lopulta Hallis suostui pyyntöihin ja lähti puheenjohtajaehdokkaaksi.

Hallis voitti puheenjohtajavaalit ensimmäisellä kierroksella. Sampo Terho ja monet muut Hillotolppasuomalaiset onnittelivat Jussia ja kertoivat, että aikovat noudattaa äänestystä ja olla valitun puheenjohtajan tukena.

Mutta toisinpa kävi. Normaalin demokratian sijasta näimmekin yhden itsenäisen Suomen hölmöimmistä näytelmistä, joissa koko kansanvallan käsitettä pissittiin silmään: pääministeri matkusti yksityislentokoneen takakontissa ja soinilaisten kansanedustajien takit pyörivät piruetteja. Lopulta syntyi tilanne, jossa nolla ääntä vaaleissa saanut alle prosentin kannatuksella pyörivä sekalainen sakki omaneduntavoittelijoita pyörii ministereinä hallituksessa, joka ei tarkalleen tiedä, mitä se edes yrittää tehdä. Monet näistä sinisistä loikkareista olivat vielä sellaisia, jotka Halla-aho oli nostanut eduskuntaan tai muihin poliittisiin tehtäviin. Suomen poliittisesta historiasta ei löydy kovin montaa yhtä härskiä kusetusta.

Itselleni tämä ei tullut yllätyksenä. Soinin epäluotettavuus oli se syy, minkä vuoksi en pitänyt Perussuomalaisia minkäänlaisena todellisena vaihtoehtona. Kun Soinin lieroiluun heitettiin mukaan vielä Simon Elo, Sampo Terho ja muut hyväkkäät, tuntui koko puolueen olemassaolo lähinnä irvokkaalta vitsiltä.

Soinin loikka kuitenkin muutti tilannetta perustavanlaatuisesti. Siniset savustivat itse itsensä pois puolueesta ja puolueeseen jäi ainoastaan niitä, jotka ovat aidosti kansan asialla omassa hillotolpassaan roikkumisen sijasta. Soinin narsistisen tyrannian poistuttua on puolueesta kasvanut aito vaihtoehto nykyiselle elitistiselle kähmintäpolitiikalle. Mikäli voin omalta osaltani olla parantamassa Suomea ja tukemassa tätä vaihtoehtoa, teen sen hyvällä mielellä ja puhtaalla omatunnolla.
 

Mitä toivon vaaleilta

Vaalit, oman demokraattisen vallan käyttäminen ja vastuu yhteisestä valtiostamme ovat välttämättömiä, jos haluamme ottaa vallan takaisin kenelle se kuuluukin; kansalaisille. Asioita pitää laittaa kuntoon. Perussuomalaiset on eduskuntapuolueista ainoa, joka vastustaa aidosti nykyistä konsensuspolitiikkaa monissa tärkeissä kysymyksissä, kuten maahanmuutossa, sananvapauden kitkemisessä ja Euroopan liittovaltiokehityksessä.

Omalta osaltani tulen ajamaan vapautta, oikeudenmukaisuutta ja totuutta. Katson, että Suomen valtion ensisijaisena tehtävänä on ajaa Suomen kansalaisten etua. Suomeen tulee saada suoraa demokratiaa, todellinen kansanvalta ja kansalaisia tehokkaasti suojelevat perusoikeudet. Kansa ei ole valtiota varten, vaan valtio on kansaa varten.

Teen parhaani pohjatakseni mielipiteeni ja ajatukseni totuuteen. Jos politiikka ja päätöksenteko ei pohjaudu siihen olemassaolevaan todellisuuteen, silloin todellisuus on päätöksentekoa ja kansakuntaa vastaan. Samalla tiedostan, että jokaisella meistä on valtavasti puutteita ymmärryksessä ja tiedoissa. Kun kohtaan asian, josta en tiedä tai jota en ymmärrä, teen parhaani ottaakseni siitä selvää ja ymmärtääkseni kyseistä asiaa.

Jos saan ääniä, nuo äänet ovat sen puolesta, että Suomi muuttuisi kaikilla tavoin vapaammaksi ja demokraattisemmaksi valtioksi, joka priorisoi toiminnassaan oman maansa kansalaisia. Lisäksi ne ovat ääniä sen puolesta, että Perussuomalaiset puolueena keskittyisi nykyistä enemmän klassiseen liberalismiin, yksilönvapauksien turvaamiseen ja kansanvallan lisäämiseen.

Mitä enemmän ääniä sataa Perussuomalaisten yhteiseen purkkiin, sitä paremmat mahdollisuudet puolueella on vaikuttaa Suomen akuutteihin ongelmiin, kuten demokratian vähenemiseen, valtiontalouden rapauttamiseen ja humanitaarisen maahanmuuttopolitiikan virheisiin.

Muista puolueista ja ryhmistä näen Liberaalipuolueen ja Piraattipuolueen edustavan järkeviä ja tarpeellisia uusia tuulia. Molemmat puolueet ovat lähtökohtaisesti yksilönvapauksien kannalla ja ne tarjoavat parhaat vaihtoehdot nykyisille ulkokultaisille Kokoomukselle ja Vihreille. Toivon vaaleissa mahdollisimman suurta menestystä Perussuomalaisille, Liberaalipuolueelle ja Piraattipuolueelle. Muiden puolueiden kohdalla toivon, että mahdollisimman järkevät ja aidosti vapaasti ajattelevat ehdokkaat menestyvät hyvin.

Omaksi tavoitteekseni otan Simon Elon voittamisen henkilökohtaisissa äänissä.

PS. En asu Uudellamaalla, minkä vuoksi vaalikampanja muodostaa tiettyjä fyysisiä haasteita. Tulen tekemään parhaani, että pääsen käymään Uudellamaalla, mutta ensisijaisesti tulen todennäköisesti toimimaan Internetissä. Haasteista huolimatta uskon, että voin tuoda ainakin jonkin verran merkityksellisiä ja ehkä uusiakin ääniä listalle. Mikäli haluat auttaa kampanjassa, teen parhaani, että saat siihen mahdollisuuksia.

herrakeronen
Perussuomalaiset

Olen ehdolla eduskuntaan Uudenmaan vaalipiiristä. Ehdokasnumeroni on 53, joka on alkuluku.
Tavoitteeni ovat suora demokratia, ihmisoikeuksien oikea toteutuminen ja hallintoalamaisuuden muuttaminen aidoksi täysivaltaiseksi kansalaisuudeksi. Uskon totuuteen, oikeuteen ja ihmiskuntaan.
Henkilökohtaiset nettisivuni:
https://jirikeronen.com/politiikka

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu