*

Jiri Keronen On aika uudelleenarvioida kaikki arvot

Lääkepatentit tappavat ihmisiä turhaan

  • HIV on valitettavasti positiivista lääkefirmoille.
    HIV on valitettavasti positiivista lääkefirmoille.

Yhdysvaltalainen firma osti oikeudet lääkkeeseen, joka on elintärkeä muun muassa kamppailussa HIV:tä vastaan, minkä jälkeen uusi omistaja nosti lääkkeen hinnan 50-kertaiseksi entiseen nähden. Yllättäen asiasta nousi kohu, kun aikaisemmin 13,5 dollaria maksanut lääke maksaakin nykyään 750 dollaria. Luvassa on siis lisää kuolemaa ja köyhyyttä sairaille ihmisille.

Syy, minkä vuoksi tällainen on ylipäätään mahdollista, on patenteissa. Patenttien avulla valtio voi keinotekoisesti kieltää ihmisiä käyttämästä jo tiedettyä tietoa uuden hyvinvoinnin ja arvon luomiseksi. Kysymys on siitä, että tohtori yrittää parantaa tauteja, koska tietää, miten se tehdään, mutta valtio tulee ja väkivaltakoneiston voimalla estää häntä tekemästä sen. Patentit ovat viranomaisten kontrollia, jolla luodaan keinotekoista puutetta ja niukkuutta johonkin, jossa sille ei ole enää tarvetta.

Lääkepatenteista tulisikin luopua samasta syystä kuin muista tieteellisistä patenteista. Tieteellinen tieto, kuten lääketieteellinen kysymys siitä, millaisilla kemikaaleilla voidaan taistella mitäkin tauteja vastaan, ei voi olla valtion rajoittamaa - etenkään, kun tuon tiedon vapaa saatavuus ja soveltaminen on välttämätöntä ihmishenkien pelastamiselle.

Lääkepatentteja perustellaan usein sillä, että ne kannustavat lääkkeiden kehittämiseen, kun kalliin kehitystyön tekijä saa yksinoikeuden hyödyntää kehittämiään aineita. Tämä on kuitenkin vain yksi näkökulma, eikä mikään lopullinen totuus. Esimerkiksi tuoleja, leivänpaahtimia, hammasharjoja ja muita vastaavia kehitetään jatkuvasti, vaikka ne eivät olennaisilta osiltaan nautikaan patentin tuomaa suojaa. Jos joku ei enää kehittäisi uutta, markkinat hoitaisivat asian ja tilalle syntyisi muita tahoja kehittämään uutta. Kehitystyön todellinen ajava voima ei ole patentti, vaan tarve.

Kehitystyötä ei myöskään ole välttämätöntä hoitaa isojen lääkefirmojen yksinoikeudella, vaan yliopistoille voidaan antaa entistä suurempi rooli tässä. Nykyään esimerkiksi Suomessa Kela-korvauksilla maksetaan niitä lääkkeitä, joiden hinta on saatu nostettua patenteilla pilviin. Saman Kela-korvauksen voisi siirtää suoraan yliopistoille ja muille puolueettomille tutkimuslaitoksille lääketieteelliseen kehitystyöhön. Tällöin lääkkeiden hintaa saataisiin laskettua ja tieteellistä kehitystä rajoittavaa patenttijärjestelmää voitaisiin ryhtyä purkamaan.

Sen lisäksi, että patentit nostavat suoraan lääkkeiden hintaa, ne tekevät myös lääkkeitä koskevasta tieteellisestä tutkimuksesta kalliimpaa ja vaikeampaa. Patentit voivat esimerkiksi rajoittaa aineiden tuomista maahan tai sitä, miten niitä käytetään. Tämä on omiaan nostamaan lääkkeitä koskevan tieteellisen tutkimuksen hintaa. Tieteellinen tutkimus siis itsessäänkin olisi halvempaa ilman patenttijärjestelmää.

Jopa siinä tilanteessa, että patentit nähtäisiin välttämättömiksi lääketieteellisen tutkimuksen kehittämisessä, ei ole mitään syytä olettaa, että tarvittaisiin nykyistä kymmenien vuosien mittaista patenttisuojaa. Pienempikin suoja-aika, esimerkiksi 5 vuotta, riittäisi antamaan kehitystyön tekijälle huomattavan markkinaedun, joka kestäisi pitkälle patentin raukeamisen jälkeenkin.

Nykyinen lääkepatenttijärjestelmä on epäoikeudenmukainen. Se köyhdyttää ja jopa tappaa heikoimmassa asemassa olevia ihmisiä - ja täysin turhaan. Patenttijärjestelmässä on kyse ihmiskunnan osaamisen ja ymmärryksen keinotekoisesta rajoittamisesta, jollainen ei enää ole nykyaikaa. Lääkepatenteista tuleekin luopua tai lääkkeiden suoja-aikaa tulee vähintään laskea huomattavasti järkevämmälle tasolle. Nykyjärjestelmälle on vaihtoehtoja.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

7Suosittele

7 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän ollimarkkanen kuva
Olli Markkanen

Käsittääkseni tässä nimenomaisessa tapauksessa patentti on jo ummessa, mutta muista syistä kukaan ei pääse kilpailemaan.

Lääkepatenttien ongelmallisuus on kyllä täysin totta.

Käyttäjän jhuopainen kuva
Juhani Huopainen

Kaksipiippuinen juttu. Jos on liian lyhyt patenttisuoja, erittäin kallista ja aikaavievää lääketutkimusta ei ole mielekästä tehdä. Tekijänoikeuksien ja patenttien suoja, ja public domainiin siirtymisen väliaika on yksi keskeisimpiä talousjuridisia ongelmia. Tuskin asiaa saadaan kovin nopeasti ratkaistua. Itkevien lapsien esittäminen on ihan kimmosasia. Mikäli kukaan ei niitä lääkkeitä kehittäisi, itkettäisiin vielä enemmän.

Jenkeissä patenttisuoja on 20 vuotta, mutta patenttihakemus tyypillisesti jätetään sisään silloin, kun lääkkeen tutkiminen on vasta aloitettu. Lääkkeen markkinoilletulo voi kestää kliinisine tutkimuksineen ja lupaprosesseineen vuosia. Ilmeisesti keskimäärin patentti on siis voimassa n. 10 vuotta markkinoilletulosta.

Tuosta ajasta on hyvin vaikea nipistää enää lyhyemmäksi ilman, että patentti menettäisi merkityksensä.

Käyttäjän MaxStenbck kuva
Max Stenbäck

Olen yksinkertaisuudessani kuvitellut että patenttijärjestelmän perustelu on nimenomaan tiedon tuominen julkiseksi, mikä edistää yhteistä oppimista. Palkkiona julkistamisesta keksijä saa keksinnölleen ajallisesti rajoitetun yksinoikeuden. Ei ole vaikeaa kuvitella yhteiskunnan ja työntekijöiden kannalta ei-toivottuja ilmiöitä, jos tiedon salassapidosta tulee keskeinen kilpailutekijä.

Jyrki Paldán

"Esimerkiksi tuoleja, leivänpaahtimia, hammasharjoja ja muita vastaavia kehitetään jatkuvasti, vaikka ne eivät olennaisilta osiltaan nautikaan patentin tuomaa suojaa."

Sekoitatko tässä nyt laajan tuotegategorian yksittäiseen uuteen tuotteeseen?
Kaikille noille luettelemillesi esineille on samalla tavalla mahdollista hakea niin designpatentti kuin teknologinenkin patentti, jos vain sattuu keksimään jotain uutta.

Muuten olen blogisi kanssa täysin samaa mieltä.

Tuossa "tienatut rahat käytetään uusien lääkkeiden kehittelyyn"-perustelussa on myös perustavanlaatuinen ongelma siinä että omistajien ei ole mikään pakko sijoittaa liikevoittoja uusien lääkkeiden kehitykseen, ja suurin osa niistä valuukin ihan muihin kohteisiin. Voittojen kautta generoituvaa rahoitusta ei myöskään tarvita lääkkeiden kehitykseen, sillä kuten mainitsit, julkinen sektori voi panostaa kehitykseen ihan samalla tavalla. Kehitysmekanismikin on loppujen lopuksi sama; rahoittava taho maksaa palkkatyöläisille/-tutkijoille palkkaa lääkkeen kehittämisestä. En näe mitään mekanismia miksi yksityinen olisi tässä suhteessa tehokkaampi kustannuksiin suhteutettuna.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset