Pedarimetsästäjiä ei kiinnosta pedofilian uhri

Tiedättekö, mikä pännii. Internetin pedarimetsästäjät. Tarkoitan
pedarimetsästäjillä tyyppejä, jotka levittelevät pedofiliasta
epäiltyjen, tuomittujen tai syytettyjen kuvia tai tietoja Internetissä
ikään kuin muka tekisivät sillä hienon palveluksen yhteiskunnalle. Asia
pännii, koska nämä pedohunterit unohtavat usein uhrin kokonaan omassa
pyhässä oikeudenmukaisuudessaan ja aiheuttavat vain lisävahinkoa. Heille
on tärkeämpää rankaista pedofiilia kuin varmistaa, että uhri välttyy
kärsimykseltä.

Asiaan liittyen kyberpoliisi Marko “Fobba” Forss kertoo
Aamulehden haastattelussa, että pedofiliasta epäillyn tietojen
levittäminen sosiaalisessa mediassa voi olla rikos. Fobban näkemys on
looginen, sillä oikeusvaltiossa ihminen on syytön, kunnes toisin
todistetaan. Epäily ei tarkoita samaa kuin syyte, eikä edes syyte
tarkoita samaa kuin tuomio. Vasta, kun henkilö on tuomittu rikoksesta
oikeudessa, on hän oikeusvaltion mielestä syyllinen. Mikäli henkilöä
syytetään netissä törkeästä rikoksesta, voi helposti käydä niin, että
henkilö leimautuu tästä rikoksesta, vaikka olisi viaton. Pelkkä
valheellinen väite voi aiheuttaa pysyvää vahinkoa.

Osa Internetin pedohuntereista on keksinyt tavan kiertää tätä
levittämällä vain tuomittujen henkilöiden tietoja. Sosiaalisessa
mediassa on esimerkiksi ryhmä “tuomittujen pedofiilien nimet tänne”.
Ryhmän kuvauksen mukaan “Tuomiot ja tekijöiden nimet ovat julkista
tietoa.Asia yleensä käsitellään oikeudessa ns.suljetuin ovin ja
asiakirjat julistetaan salaisiksi.Siksi tekijöiden nimien ja kuvien
julkaiseminen ei liene rangaistava teko….”
(Tämä on suora copypasta.)

Kuten kuvaus ilmoittaa, nämäkään pedometsästäjät eivät ole tarkalleen
tietoisia siitä, miten laki asiassa menee. Tämän vuoksi myös he
toimivat lain harmaalla alueella. Julkinen ei nimittäin tarkoita samaa
kuin julkaistavissa oleva. Vaikka tuomioihin on mahdollista päästä
käsiksi, se ei tarkoita, että niiden levittäminen olisi automaattisesti
laillista. Asia on paljon monipuolisempi. Tuomiot ovat julkisia, jotta
kansa voi tarkistaa, miten lainsäädäntö toteutuu. Tuomiot eivät ole
julkisia, jotta kansa voi levittää yksityishenkilöiden asioita
Internetissä.

Tuomittujen pedofiilien kanssa erityisen tärkeää on muistaa, että
kysymys ei ole pelkästään tuomion saaneesta henkilöstä, vaan ennen
kaikkea hänen uhristaan. Vaikka uhrin nimi olisi salattu, voi pelkkä
tuomitun nimen julkaiseminen saada aikaiseksi sen, että myös uhrin
henkilöllisyys tulee julki, etenkin uhrin lähipiirille. Vakavan rikoksen
uhriksi joutuminen taas on etenkin lapsen kohdalla sen verran
yksityinen asia, että ei ole ulkopuolisten asiana levitellä siihen
liittyvää informaatiota. Informaation leviäminen saattaa johtaa uhrin
lisäkärsimykseen esimerkiksi aiheuttamalla häneen kohdistuvaa kiusausta
tai saamalla hänet häpeämään tilannettaan.

Mikäli uhri tai hänen omaisensa haluavat tekijän tiedot julkisuuteen,
he voivat tehdä sen itse ja ovat myös paremmassa asemassa tekemään sen
kuin ulkopuoliset kolmannet tahot, jotka eivät tunne tapausta kuin
paperilta. Mikäli uhri ja hänen omaisensa eivät levitä informaatiota,
voidaan katsoa, että he eivät tahdo informaation leviävän.
Pedofiilinmetsästäjien tulisi kunnioittaa uhrin ja omaisten tahtoa sen
sijaan, että pyrkisivät jakamaan oman käden häpeätuomioitaan uhrin ja
omaisten mielipiteistä välittämättä.

Internet-vigilantismi on hyvästä

Joskus Internet-vigilantismi on paikallaan. Hyvä esimerkki on Kanadan tapaus, jossa 15-vuotias Rehtaeh Parsons
joukkoraiskattiin. Raiskauksen seurauksena häntä alettiin kiusata, hän
masentui vakavasti ja lopulta hirtti itsensä. Poliisi väitti, että sillä
ei ole riittävästi todisteita, minkä vuoksi poliisi päätti lopettaa
tapauksen tutkinnan. Tekijät olivat pääsemässä kuin koira veräjästä.
Internetin omatunto, haktivistikollektiivi Anonymous, oli kuitenkin
asiasta toista mieltä.

Anonymousin haktivistit selvittivät tapauksen
nopeasti ja tehokkaasti. Käyttäen valtavaa sosiaalista verkostoaan ja
sosiaalisen median osaamistaan hyväksi, Anonymous hankki käsiinsä
tekijöiden nimet sekä tekijöiden itse kuvaamaa kuvallista
todistusaineistoa rikoksesta. Anonymousin toiminnan seurauksena juttu
avattiin uudelleen ja tekijät joutuivat oikeuteen vastaamaan teoistaan.

Anonymousin toiminta oli hienoa Internet-vigilantismia, koska
rikoksentekijät olivat jäämässä kokonaan vaille rangaistusta. Kysymys
oli siis siitä, että oikeus saadaan toteutumaan.
Amatööripedometsästäjillä kysymys on siitä, että he saavat langettaa
omia häpeärangaistuksiaan Internetissä. Toisessa on siis kyse oikeuden
toteutumisesta, toisessa kyse oman verenhimonsa tyydyttämisestä.

Vinkkinä siis kaikille Internetin pedohunttereille: Miettikää vähän,
mitä olette tekemässä. Ajatelkaa, onko motiivinanne oikeasti parantaa
maailmaa vai onko pointtina paheksua ja tuntea moraalista mielihyvää
mahdollisesti jopa rikoksen uhrin kustannuksella. Mikäli ajattelu ei
tuota tulosta, pakatkaa kamanne ja jättäkää Internet-vigilantismi
ammattilaisten hoidettavaksi.

herrakeronen
Perussuomalaiset

Olen ehdolla eduskuntaan Uudenmaan vaalipiiristä. Ehdokasnumeroni on 53, joka on alkuluku.
Tavoitteeni ovat suora demokratia, ihmisoikeuksien oikea toteutuminen ja hallintoalamaisuuden muuttaminen aidoksi täysivaltaiseksi kansalaisuudeksi. Uskon totuuteen, oikeuteen ja ihmiskuntaan.
Henkilökohtaiset nettisivuni:
https://jirikeronen.com/politiikka

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu